16.6.2004

Asian aikaisempi käsittely

KS, edunvalvojanaan SK, ja SS ovat hakemuksessaan pyytäneet, että perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaosto vahvistaa S:n puolisoiden välisen avioliittolain 50 §:n mukaisen elatussopimuksen muutoksen.

Kajaanin perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaosto on 7.2.2001 jättänyt S:n puolisoiden keskinäistä elatusta koskevana sopimuksen vahvistamatta, koska sitä ei voida pitää avioliittolain 50 §:n 2 momentissa vaadituin tavoin kohtuullisena ottaen huomioon SS:n elatuksen tarve ja KS:n maksukyky. Koska tehdyt laskelmat osoittavat, että elatussopimuksen vahvistaminen aiheuttaa lisätoimeentulotuen tarpeen KS:lle, ei nyt esitettyä elatussopimusta voida vahvistaa.

Kajaanin perusturvalautakunta on 3.4.2001 hylännyt KS:n muutosvaatimuksen.

K, KS:n edunvalvojana, on hakenut muutosta perusturvalautakunnan päätökseen. Elatussopimus on laadittu Kajaanin maistraatin henkikirjoittajan aloitteesta ja se on laadittu niin sanotulla puolitusperiaatteella. Asiassa ei ole noudatettu perusturvalautakunnan vuoden 2000 joulukuussa vahvistamia elatussopimuksia koskevia ohjeita. Vahvistamisen esteenä on ollut, että vahvistaminen aiheuttaisi KS:lle lisää toimeentulotuen tarvetta. Tällainen tulkinta vie oikeuden laillisen sopimuksen tekemiseen ja noudattamiseen Lisäksi perusturvalautakunnan tulkinta asettaa pitkäaikaishoitoa tarvitsevat henkilöt ja heidän puolisonsa eriarvoiseen asemaan siitä riippuen, onko kysymys kunnan järjestämästä laitoshoidosta vai henkilön itsensä suoraan yksityiseltä palveluntuottajalta ostamasta asumispalvelusta.

Perusturvalautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon, ja siinä esittänyt, että valitus hylätään.

K on antanut vastaselityksen.

Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenlaisella päätöksellään 4.4.2002 hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut, että avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten ja kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Saman pykälän 2 momentin mukaan puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Lain 47 §:n mukaan jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti. Edelleen avioliittolain 50 §:n mukaan puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen 47 §:n nojalla toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti sekä esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi, jossa puolisoilla tai toisella heistä on kotipaikka. Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat. Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.

SS ja KS:n puolesta Kajaanin kaupungin yleinen edunvalvoja ovat 7.7.2000 allekirjoittaneet sopimuksen, jolla on muutettu S:n puolisoiden välillä 29.9.1999 tehtyä elatussopimusta, jossa oli sovittu, että KS maksaa 1.10.1999 alkaen SS:lle elatusapua 4 000 markkaa kuukaudessa. Uudessa sopimuksessa on sovittu, että KS:n varoista maksetaan 1.7.2000 alkaen elatusapua SS:lle 2 000 markkaa kuukaudessa. Edelleen on sovittu, että aiempi elatussopimus on ollut voimassa 31.5.2000 saakka ja kesäkuun elatusapu on katsottu suoritetuksi toukokuun suorituksella.

Asiakirjoista ilmenee, että KS on asunut 22.11.1999 alkaen yksityisessä hoitokodissa. KS:n tulot ilman rintamalisää ovat 7 506,35 markkaa. Hänen menoinaan ovat edellä mainitun yksityisen hoitokodin perusmaksu, vuokra, sähkömaksu ja ruokamaksu. Niiden määrä on tammikuussa 2001 ollut yhteensä 7 646 markkaa. Tulovajauksen vuoksi KS:lle on myönnetty toimeentulotukea. SS:n tuloina on eläke 3 662,73 markkaa. Hänen asumismenoinaan on yhtiövastike 409,30 markkaa ja sähkömaksu 80 markkaa, joiden lisäksi hänellä on terveydenhoitomenoja keskimäärin 755,09 markkaa kuukaudessa.

Sen perusteella, mitä asiassa on selvitetty SS:n ja KS:n tuloista ja menoista, hallinto-oikeus katsoo, ettei 7.7.2000 allekirjoitettua elatussopimusta voida pitää SS:n elatuksen tarve ja KS:n maksukyky huomioon ottaen kohtuullisena. Tähän nähden perusturvalautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina maininnut avioliittolain 46 §:n 1 ja 2 momentin sekä 47 ja 50 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Si, (entinen K) KS:n edunvalvojana, on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja elatussopimus vahvistetaan. Hallinto-oikeuden päätös asettaa kunnan edun puolison edun edelle. KS:n selkeä tahto on nimenomaan ollut, että hänen puolisolleen siirretään hänen eläketuloistaan kuukausittain tietty summa käytettäväksi sekä puolison, että hänen omiin tarpeisiinsa. Elatussopimuksella pyrittiin tilanteeseen, jossa puolisot olisi omalla eläketulollaan sekä puolisolta saamallaan elatusmaksulla huolehtinut heidän yhteisistä menoistaan hoitomaksua lukuunottamatta. Koska KS on ollut puolisoista enemmän ansaitseva, hänen perusoikeuksien mukainen tahtonsa on ollut siirtää osa tuloista puolison käyttöön. Hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa Suomen perustuslain 19 §:n kanssa, jonka mukaan avioliittolain mukaisen elatussopimuksen laatiminen ja noudattaminen kuuluu yksilön perusoikeuksiin.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Kajaanin perusturvalautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen. S:n puolisoiden välinen elatussopimus on jätetty vahvistamatta sillä perusteella, että se ei ole lain vaatimin tavoin kohtuullinen ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat. Vaikkakin KS:n eläke on suurempi kuin hänen vaimonsa eläke, tarvitsee hän tulonsa oman henkilökohtaisen sairautensa hoitoon. Hänen puolisonsa menot ovat huomattavasti vähäisemmät ja hän kykenee tulemaan toimeen omalla eläkkeellään. Niin sanottu puolittamisperiaate, jolloin puolisoiden yhteenlasketut tulot tasataan molemmille, ei ole lain tarkoitus, vaan kohtuuharkinnassa tulee ottaa huomioon nimenomaisesti säädettyinä tulot, menot ja tarve. Jättämällä kohtuuttoman sopimuksen vahvistamatta, lautakunta nimenomaan huolehtii dementoituneen vanhuksen oikeusturvasta.

S on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut:

Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Niilo Jääskisen äänestyslausunto:

" Hyväksyn S:n valituksen. Kumoan hallinto-oikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset ja palautan asian perusturvalautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Avioliittolain 50 §:n mukaan puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen saman lain 47 §:n nojalla toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti sekä esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnalle vahvistettavaksi, jossa puolisoilla tai toisella heistä on kotipaikka. Avioliittolain 50 §:n 2 momentin mukaan sosiaalilautakunnan on ennen sopimuksen vahvistamista harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Avioliittolain 47 §:n mukaan jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

S:n puolisoiden välillä 29.9.1999 tehdyn aikaisemman elatussopimuksen mukaan KS maksoi 1.10.1999 alkaen SS:lle elatusapua 4 000 markkaa kuukaudessa. Uudessa, nyt käsiteltävänä olevassa, sopimuksessa on sovittu, että KS:n varoista maksetaan 1.7.2000 alkaen elatusapua SS:lle 2 000 markkaa kuukaudessa.

Asiakirjoista ilmenee, että KS on asunut 22.11.1999 alkaen yksityisessä hoitokodissa. KS:n tulot ilman rintamalisää ovat 7 506,35 markkaa. Hänen menoinaan ovat edellä mainitun yksityisen hoitokodin perusmaksu, vuokra, sähkömaksu ja ruokamaksu. Niiden määrä on tammikuussa 2001 ollut yhteensä 7 646 markkaa. Tulovajauksen vuoksi KS:lle on myönnetty toimeentulotukea. SS:n tuloina on eläke 3 662,73 markkaa. Hänen asumismenoinaan on yhtiövastike 409,30 markkaa ja sähkömaksu 80 markkaa, joiden lisäksi hänellä on terveydenhoitomenoja keskimäärin 755,09 markkaa kuukaudessa.

Se, että sopimuksella on nykyisin voimassa olevan lain mukaan oikeudellisia seuraamuksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa tarkoitettuihin maksuihin, tai se, että KS joutuu lisätoimeentulotuen varaan, ei sellaisenaan osoita, että sopimus olisi avioliittolaissa tarkoitetulla tavalla kohtuuton.

Perusturvalautakunnan ei ole siten tullut mainitsemallaan perusteella jättää vahvistamatta S:n puolisoiden elatussopimusta. Lautakunnan päätös on lainvastainen."